torstai 24. marraskuuta 2016

Paikallamakuutreenit


Projekti paikallamakuu on vihdoin lähtenyt edistymään oikein kunnolla! Kai nyt kun sitä treenaa oikeanlaisesti tarpeeksi häiriötä mukaan ottaen. Kumma juttu. ;) 

Eilen eli torstai-iltana tiemme kävi vuorostaan kohti A-qilityn hallia, jossa osallistuimme Oili Huotarin paikallamakuukoulutukseen. Kyse oli kahdesti järjestettävästä minikurssista, mutta kyseltyäni sähköpostilla tästä toisesta ja samalla viimeisestä kerrasta olimme tervetulleita mukaan. 

Paikallamakuuta oli meidän lisäksi treenaamassa viisi koirakkoa. Aloitimme muodostamalla ringin keskelle kenttää ja siinä koiran piti ensin istuen ja sitten maaten pysyä paikallaan Oilin käydessä huutelemassa vierellä eri käskyjä ja välillä ottaen suoraa kontaktia koiraan. No me ei tällaiseen juuri oltu valmistauduttu ja Hallahan oli oikein mielellään Oilin kanssa lähdössä vaikka ja mihin. Samoin se hämääntyi häneltä tulevista käskyistä, etenkin kun meillä käytössä ovat kaikki "istu", "tule" ja "vapaa". Vähän piti siis muistutella ja torua, jotta kääpiö oivalsi ettei vieraiden huutelu merkitse yhtään mitään. Muistan vielä pitkään Hallan ilmeet näiden harjoitusten aikana; korvat harmistuneena sivulla ja silmistä huokui sellainen "mutta kun en saa tulla enkä olla vapaa!" samalla kun se silmäili sekä minua että kouluttajaa. 
Yhtenä harjoitteena oli vastaavanlaisessa ringissä koirien sivu ja maahan-käskyjen kanssa vuorottelu sekä hämykäskyjen antaminen, jotta koira oppii todella kuuntelemaan mitä se omistaja oikeasti sanoo. Halla on siitä kiva ettei se reagoi muiden koirakkojen tekemiseen, mutta minulta itseltä tuleviin hämäyskäskyihin se takelteli. Viimeistään tässä Halla taisi pitää minua ihan höpönä, ainakin sain suullista palautetta kun ensin tiputtelin täysin sanahelinää ennen varsinaista käskyä. Tämäkin lähti kyllä sujumaan, mutta Hallaa taisi lähinnä kiukuttaa miksi pitää hokea jotain tyhmältä kuulostavia sanoja kun hän kyllä tietää ettei ne tarkoita mitään! 

Lopulta teimme kokeenomaisesti ryhmäpaikallamakuun, jossa koirat olivat varmaan lähemmäs pari minuuttia. Halla reagoi käskyihin nätisti ensimmäisellä, ei yrittänyt nousta missäänvaiheessa, mutta hiljaista vonkumista sekä hännänheiluttelua esiintyi kyllä. Tulkitsen tämän kärsimättömyydeksi joka Hallamaiseen tyyliin ei ole mikään uusi asia. Oilikin sanoi palautteessaan, että Halla on vähän sellainen veijari, joka ei aina malta. Meidän omissa treeneissä esiintynyt ongelma oli kuitenkin nimenomaan Hallan seisomaan nousu ja vielä kesän puolella kahden muun koirakon kanssa treenatessa sain koko ajan korjata Hallaa takaisin maahan. Uskoisin siis, että kunhan käydään ryhmässä makaamassa niin liike saa sitä kaivattua varmuutta ja ääntely jää. 

Eilen sain olla tosi tyytyväinen Hallaan ja olo oli oikeastaan aika ylpeä tunnin päätteeksi. Juuri tuo hyvä mieli, joka sekä minussa että koirassa oli, on se syy, miksi näitä juttuja tehdään. 

Tammikuussa (viimeistään) jatketaan valvovan silmän alla treenaamista, kun osallistumme tokokurssille, jossa katsotaan ihan yksilöllisesti toivottuja asioita ja liikkeitä läpi. Eiköhän tämä synkkä ja ankea talvi mene näin kuin siivillä kohti kevättä ja ulkotreenejä kun pääsee hallissa treenaamaan kaikkea kivassa opissa!


lauantai 12. marraskuuta 2016

Näil värikynil ei riitä vaan yks aukeema



Kulunut vuosi on ollut monellakin tapaa kiva vuosi niin harrastamisen kuin ihan vain koiranomistamisen kannalta. Halla on ollut terve ja ollaan saatu aikaiseksi asioita eikä vain jumahdettu niistä puhumisen tasolle. Tämän vuoden aikana Halla on luonnollisesti vasta pikku hiljaa aikuistunut ja sen myötä on päästy harrastamaan vähän enemmän tosissaan. Nuoreksi koiraksi sille on kertynyt mukavasti erilaisia kokemuksia ja pohjustettu tulevaa. 

Ajattelin siis tässä vaiheessa hieman summata tämän vuoden saldoa ja miettiä mikä meitä odottaa ensi vuonna. 

Meidän tekeminen on jakautunut kokonaisuudessaan aika tasaisesti tokon ja agilityn välille. Vasta kesän jälkeenhän alettiin aksaa tekemään, mutta sitäkin tehokkaammin. En halua Hallaa kuluttaa puhki agilityn suhteen ja siksi treenejä on ollut pääsääntöisesti kerta viikkoon rytmillä, mikä on varmasti enemmän kuin tarpeeksi nuorelle, keskeneräiselle koiralle. 
Tokoa taas on tehty tosi vaihtelevasti, mutta koko ajan selkeät tavoitteet mielessäpitäen. Halla on ollut jo hetken muilta osin alo-valmis, mutta paikallamakuu tarvitsee lisää häiriö- ja ryhmätreeniä. Typerä talvi kun rajoittaa ulkona harjoittelua ja spontaaneja häiriötreenejä oikeastaan missä vaan. Onneksi bussikortillisena meidän on nyt hyvin mahdollista ravata hallilla ja saada se paikkis varmaksi. Yleisesti ottaen Hallaan olen tokossa tyytyväinen ja etenkin kun peilaan jo osaamia asioita sen nuoreen ikään. Myös liikkeet kuten nouto sekä ruutu ovat hyvällä mallilla, ja näitä nyt vaan on niin kiva tehdä. 
Kovaa vauhtia ollaan matkalla meidän ensimmäiseen viralliseen yhdessä ja ensi vuonna rohkaistun sen ilmonkin tekemään. 

Nyt marraskuussa ollaan koitettu rallya lisää ja hidas sytytykseni on vihdoin toiminut kylttien lukemisen sekä ajoituksen suhteen itse radalla. Hyödyllisintä tässä on ollut ihan jo pelkkä teorian tavaaminen sekä sääntöjen huolellinen lukeminen. Rallyn alo-kyltit ovat minusta tosi leppoisia ja oikeastaan vaikeusastetta nostavat meillä ainakin lähinnä muutamat eri käännökset. Sain parissa päivässä kuitenkin opetettua esimerkiksi päänvaivaa aiheuttaneen sivulletulon takaa eli mistään tähtitieteestä ei ole kyse. Olen vähän silläsilmällä katsellut kisoja ja odottelen nyt infoa yhdestä josko mahduttaisiin mukaan. En koe juurikaan paineita rally-tokokisoihin osallistumisesta, tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia. Olisi kuitenkin huippua saada yksi tulos tälle vuodelle, joten toivottavasti alkuviikosta saataisiin vihreää valoa starttaamisen suhteen. 






Toiveita ja tavoitteita vuodelle 2017:

  • epävirallisiin tokokisoihin osallistuminen ja sieltä ponnahdus sitten ensimmäisiin virallisiin -> hyväksytty tulos virallisista
  • agilityssä Hallalle mahdollisimman laajasti eri esteet ja kontaktit varmoiksi sekä oman ohjaamisen kehittäminen 
  • ykkösiin eteneminen
  • metsäjälkeä jatketaan varmasti, mutta lumien sulettua myös lisää verijälkeä
  • näyttelyissä nuorten luokasta yksi eri? 
  • terveystarkastuksiin osallistuminen









lauantai 5. marraskuuta 2016

Ensilumi saapui (ja blogin pariin paluuta)


Emme ole suinkaan tipahtaneet maailmanlaidalta tai muutenkaan lakanneet olemasta, vaan mykistymiseen blogin puolella on syynä yksinkertaisesti oma aikaansaamattomuus. Harmittaa ihan, että asioita pitää aina lykätä ja sitten huomaakin melkein parin kuukauden vierähtäneen. Paljon on kertynyt kivoja kuvia ja kuulumisia varastoon - saa nähdä kuinka saan ne loppuenlopuksi puskettua ulos. 

Ajattelin nyt kuitenkin aloittaa aktivoitumisen blogin parissa suht maltillisesti kuvapostauksella. Etelään on sadellut ensilumi ja hyvin se näyttäisi myös pysyvän. Itselläni on talveen jokseenkin ristiriitaiset suhtautumiset; välillä se on oikein kaunis, mutta sitten taas liukkaus, kylmyys ja paakkuuntuva lumi... Tai se pimeys! Ei ole montaa tuntia vuorokaudessa aikaa kameran kanssa yrittää ulkona heilua. 

Nämä kuvat on otettu eri päivinä ja selkeästi huomaa, miten suuri tekijä se ihan vähäinen auringonvalo onkaan. Varsinkin omalle kameralle. Nykyinen objektiivi ei ole mikään mukavin, mutta sillä onneksi voi myös onnistua. 

Tänään otetuissa kuvissa näkyy tuo uusi Pomppa Nifty -takki, jonka hommasin PerusPompan jälkeen. Se on aika ohut, enemmän sadetakin virkaa toimittava mantteli, joka tuskin pääsee käyttöön enää ihmeemmin pakastuvien päivien takia. Hankintalistalla olisi vielä ToppaPomppa, mutta koitan vielä aika maltillisesti pukea Hallaa ettei ne kahdenkympin pakkaset shokeeraa sitten ihan niin paljon. 


















perjantai 16. syyskuuta 2016

"Here comes the rain again, falling from the stars"


Tuumailin tässä eräs päivä, että Halla on nyt kohta vuoden ikäiseksi tulemisen lisäksi ollut osa elämääni kokonaisen vuoden. Se ei tunnu pitkältä ajalta, vaikka ollaan aika paljon erilaisia juttuja jo yhdessä koettu ja touhuttu. 
Jos vertaa pentuaikaan, en oikeastaan osaa enää stressata mistään koulutus/käytöstapasaralla. Olen tosi tyytyväinen siihen millainen Hallasta on tullut ja millaiseksi olen sen muovannut. Tiettyihin seikkoihin ihan arjessa koitan edelleen panostaa ja työstää niitä parhaani mukaan, näistä yksi on sellainen yleinen rauhoittuminen ja rauhassa oleminen paikassa kuin paikassa. Koska Halla on vilkas ja reagoi ympäristöönsä jatkuvasti, sen vahvimpiin puoliin ei kuulu tyynenä patsastelu tai odottelu. Se ei tunnu nauttivan istuskelusta aloillaan ja maisemien katselusta vaan koko ajan pitäisi mennämennämennä tai nappailla lehtiä tuulesta, entäs jos vähän koittaisi noita lintuja vaania samalla... (you get the point.) Taisin ekat reilut puoli vuotta olla niin Hallan aktiivisuuden ja energisyyden pauloissa, että tälläinen rauhoittumistreenailu jäi hyvin vähäiseksi. Oltiin molemmat koko ajan menossa. 

Olen myös tehnyt taas tehotreeninä siistiä hihnassa kävelyä ja onhan tuon vetäminen hyvin vähäistä nykyään. Tietyt tilanteet, kuten muiden koirien läsnäolo saa sen kiskomaan, mutta noin muuten aika rennosti voidaan liikkua hihnassakin. 

Halla on siis läpäissyt oman henkilökohtaisen kunnon koirakansalainen -testin. Jos se vuosi vuodelta tästä vielä parantuu, on mulla Halla viimeistään eläkeikäisenä ajatuksella toimiva käppänä! 





Mitä muuta loppuvuosi tuo meille tullessaan? 

Näyttelyistä pidetään taukoa ja seuraava "ehkä" vaihtoehto olisi tammikuun erkkari. Se järjestetään taas Turussa, todennäköisesti paukkupakkasten aikaan, mutta tuomari olisi mielestäni mielenkiintoinen - hän tulee niinkin kaukaa kuin Japanista. 

Agilityä jatketaan lokakuussa jatkokurssilla. Koska meidät hyväksyttiin Villähteen Agilityurheilijoihin, pääsemme aika mukavaan hintaan treenailemaan ja toivottavasti ensi kesään mennessä ollaan jo hakoja agissa. 

Toko taas... No ollaanhan me vähän tokoiltu. Epispäivä lähestyy kovaa vauhtia ja olen edelleen vähän sitä mieltä, että mennään nyt koittamaan. Onneksi tässä on vielä pari viikkoa aikaa eikä ilmoittautumisenkaan kanssa ole niin kiire. Periaatteessa kaikki on mahdollista, mutta kyllä tässä treenata todella täytyy.